Burmilla

Burmilla on hurmaavan kaunis kissa, jolla on ihana luonne. Se osallistuu leipomiseen, tiskaamiseen, lakanoiden vaihtoon, tulee mukaan kylpyhuoneeseen ja avustaa siivouksessa. Burmilla on siis aina siellä missä ihminenkin osallistuen kaikkeen mitä perheessä tehdään. Se kiintyy syvästi perheeseensä ja käpertyy mielellään omistajansa kainaloon kehräämään leikin päätteeksi.

ROTUHISTORIA

Burmilla-rodun kehitys alkoi kolme vuosikymmentä sitten. Vuonna 1981 Englannissa sattumalta paronitar Miranda von Kirchbergin chinchillapersialaisuros ja lila burmanaaras pariutuivat. Tähän vahinkopentueeseen syntyi neljä tervettä ja kaunista black shaded silver pentua. burmilla on siis kahden rodun, chichillapersialaisen ja burman risteytys. Burmilla sai nimensä ja rotuyhdistys perustettiin 1990 Englannissa. Englannissa ja Tanskassa kasvattajat todella paneutuivat burmilla-rodun kasvatukseen. FIFé (Fédération Internationale Féline) hyväksyi burmillan 1995 omaksi rodukseen kategoriaan III eli lyhytkarvakissoihin.

Yleisimmin kasvatuksessa käytetään burmilla x burmilla -yhdistelmää, mutta kasvatuksessa voidaan käyttää toisinaan myös chichillapersialaista ja burmaa. Burmillan hyväksytyt värit jaetaan kahteen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä ovat musta-, sininen-, suklaa-, lila-, kanelli- ja beige silver shaded tai -shell. Toisesta ryhmästä löytyvät punainen-, creme-, kilpikonna-, sinikilpikonna-, suklaakilpikonna-, lilakilpikonna-, kanelikilpikonna- ja beigekilpikonna silver shaded tai -shell.

Burmilla on terve rotu eikä sillä ole perinnöllisiä sairauksia.

LUONNOLLISEN KISSAMAINEN

Burmilla on keskikokoinen, elegantti ja siro kissa, jolla on pyöreä rintakehä, suora selkä ja solakat jalat. Takajalat ovat hieman pidemmät kuin etujalat. Tassut ovat sirot ja ovaalin muotoiset. Kahdesta hyvin erilaisesta kantarodustaan huolimatta burmilla on hyvin luonnollisen tasapainoinen ja kissamaisen kaunis kissa.

Burmillan pää on sopusuhtainen vartaloon nähden. Otsa on pehmeästi pyöristynyt, korvienväli on keskimittainen ja leuka vahva. Korvat ovat keskikokoisista suuriin ja korvanpäät hieman pyöristyneet. Silmät ovat suuret, soikeat ja kirkkaat, ja väriltään ne ovat vihreät.

Turkki on lyhyt, vartalonmyötäinen ja silkkisen pehmeä. Turkin pohjaväri on hopeanvalkoinen, ja jokaisen karvan pää on värittynyt (tipping). Burmillan väri on siis vain karvan päissä. Tämän värityksen määrä voi vaihdella ja se tuo väreihin sävyeroja. Jotkut yksilöt ovat hyvin vaaleita (shell) ja niillä on siten vain hyvin vähän väriä karvan päissä. Toiset taas ovat hieman tummempia (shaded), jolloin värit erottuvat selvemmin.

SEURALLINEN ROTU

Burmilla hurmaa kaikki kauniin ulkonäkönsä lisäksi myös viehättävällä luonteellaan. Se on hyvin seurallinen, utelias ja kekseliäs. Sitä sanotaan jopa hieman koiramaiseksi koska se oppii nopeasti asioita ja seuraa omistajaansa mielellään. Burmilla on helppo ottaa mukaan mökkireissulle tai vaikkapa veneilemään. Se on kuitenkin hyvä muistaa pitää valjaissa, sillä muiden rotukissojen lailla burmilla ei ole yksin luonnossa liikkuva ulkokissa.

Burmilla on ihmisrakas eikä sen seurallisuus jää pelkästään perheenjäsenten iloksi. Burmilla on usein ottamassa vieraat vastaan tulemalla ovelle tervehtimään ja tilaisuuden tullen se hyppää tulijan syliin silityksiä ja rapsutuksia hakemaan. Burmilla viihtyy hyvin sylissä ja on oiva lapsiperheen kissa, koska se ei hermostu silittelevistä ja kanniskelevista lapsista vaan on heti leikissä mukana.

Burmillan leikki-ikä jatkuu pitkälle vanhuuteen asti. Pennut ja nuoret kissat leikkivät itsekseen tai toistensa kanssa. Leluksi kelpaa melkein mikä vain. Vanhempia yksilöitä pitää joskus vähän aktivoida. Mieluisia leluja ovat karvahiiret, pallot kulkusella ja ilman, höyhenhuiskat ja vaikkapa kellon lasin heijastus seinässä. Burmilla osaa myös noutaa leluja, ja joskus omistaja joutuukin heittelemään niitä kyllästymiseen asti.

Burmilla tulee hyvin toimeen muiden kissojen, koirien ja lasten kanssa.

BURMILLA SUOMESSA

Suomeen ensimmäiset burmillat tuotiin Tanskasta vuonna 1996, vuosi rodun hyväksymisen jälkeen. Viime vuosituhannen lopulla Tanskasta tuotiin yhteensä kuusi upeaa kissaa. Kymmenisen vuotta burmillaa kasvatti Suomessa vain yksi kasvattaja. Uuden vuosituhannen puolella on joukkoon liittynyt muutama muukin kasvattaja. Uusia burmilloja on sen jälkeen tuotu Suomeen Tanskasta, Ruotsista, Saksasta, Englannista ja Tsekeistä vuodesta 2006 alkaen.

Burmillojen määrä on edelleen melko vähäinen. Suomessa vuoden 2018 loppuun mennessä saatetaan ehkä saavuttaa 300 kissan määrä. Rodun suosio on kuitenkin erittäin hyvässä kasvussa, ja se on nopeasti saamassa lisää innokkaita kannattajia.

USKOLLINEN YSTÄVÄ

Kun otat burmillan kumppaniksesim saat siitä elinikäisen uskollisen ystävän. Se kiintyy omistajaansa rajattomasti ja osoittaa sen myös monin eri tavoin. Kotiin tullessasi se on ovella vastassa ja puskee kehräten jalkojasi. Se kierähtää selälleen lattialle pyytäen masurapsutuksia ja hyppää syliin kyselemään, miten päiväsi meni. Se nuolee kättäsi tai vaikka poskeasi osoittaakseen sinulle hellyyttään. Ja kun istahdat sohvalle lehteä lukemaan se asettuu syliisi onnellisena kehräämään.

Teksti: Tanja Salo

Kuvassa: FIN*Kimuli's Snow White (kuvaaja Markku Pekonen)